Ennen kuin Villa Pentryn rakennus pystytettiin nykyiselle paikalleen, sen paikalla oli ollut toinen rakennus, jonka tiilistä lattiaa on vielä jäljellä perustusten alla. Pihapiirissä asui myös lähivesillä aina 1930-luvulle saakka meren antimia pyytänyt Westin-niminen kalastaja. Samoilla tienoilla tiedetään 1800-luvulla toimineen myös puusepänverstas. Westinin lisäksi kallioisilla rannoilla ahertelivat viime vuosisadan alkupuolella kiinalaiset ja venäläiset työmiehet hakaten nupukiviä edelleen vietäviksi Helsinkiin, Tallinnaan ja Pietariin. Tuohon aikaan seudulla ei ollut minkäänlaisia teitä, joten kaikkinainen tavaraliikenne tapahtui vesitse. Espoon Pursiseuran nykyisen sataman paikkeille oli rakennettu puisilla arkuilla varustettu kivilaituri, jolle johti jopa kapearaiteinen rautatie.
Venäläinen sotaväki toi muassaan marketentit
Helsingin kohottua vuonna 1812 silloisen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi seudulle alkoi virrata venäläisen sotaväen mukana nk. marketentteja eli sotaväenkaupustelijoita. Enimmäkseen he olivat melko hyvin toimeentulevia ja liikkuvaan elämään tottuneita kauppiaita, joilla alun perin oli oikeus harjoittaa kauppaa vain sotaväen tarpeita varten. Marketentit eivät kuitenkaan tyytyneet kaupankäyntiin ainoastaan varuskunnan piirissä, ja vaikka suomalainen kauppiaskunta heitä aluksi karsastikin, olot normalisoituivat pikku hiljaa. Toihan venäläinen kauppiastapa 1800-luvun Helsinkiin paitsi uusia tuotteita ja kaupantekotapoja, myös monipuolisempaa kulttuuritaustaa ja kansainvälisyyttä.
Mahtavat Matrosoffit
Suurin osa venäläisistä kauppiaista oli tullut joko vanhan Suomen kylistä tai Venäjän puolelta Pietarista ja Moskovan pohjoispuolisesta Jaros-lavin kuvernementista. Yksi heistä oli Jaroslavissa puutarhuri Ivan Timojefevits Matrosoffin poikana vuonna 1856 syntynyt Nikolai Ivanovitsh Matro- soff. Hän omisti yhdessä Aleksander-veljensä kanssa sekä viljatukkuliikkeen että Unioninkatu 26:ssa sijainneen sekatavarakaupan. Nikolain toiminta ei rajoittunut kuitenkaan vain kaupanpitoon, vaan hän oli todellinen vaikuttaja venäläisen siirtokunnan keskuudessa. Suvun neljän muun jäsenen tavoin kauppaneuvoksen arvonimen saanut Nikolai Matrosoff toimi myös mm. Uspenskin katedraalin isännöitsijänä.
Matrosoffin huvila
Ostettuaan vuonna 1899 määräalan Frisans med Kaitans -nimisestä kantatilasta Nikolai Matrosoff Aleksandra-vaimoineen pystytti sille komean kaksikerroksisen hirsihuvilan, jonka hän oli tuonut vuosien 1914-15 paikkeilla Viipurin-Terijoen seuduilta. Ominaista tälle nk. mansardikattoiselle rakennukselle on ikkunallinen, useimmiten asuttu kattokerros. Espoon rakennuskulttuuriin perehtynyt arkkitehti Erkki Härö tuntee myös Matrosoffin huvilan: ”Pohjaltaan lähes neliömäisessä rakennuksessa on nelilappeinen taitekatto, jonka puhkaisevat toisen kerroksen ikkunat. Ikkunoiden puitejako on pieniruutuinen. Niissä on alun perin ollut lasimaalauksia.” Ainakin vielä Matrosoffin aikana huvilan ”kruununa” kohosi verannan yläpuolella pieniruutuisin ikkunoin varustettu kahdeksankulmainen näköalatorni.
Huvilan myöhemmät vaiheet
Kauppaneuvos Matrosoff myi tontin huviloineen vuonna 1926 insinööri Georg Masalinille, jolta määräalan kaksikymmentä vuotta myöhemmin osti konttorinhoitaja Bror-Carl Brandt. Vuonna 1990 edelleen Matrosoffin huvilana tunnettu arvorakennus siirtyi Espoon kaupungin omistukseen, ja peruskorjauksen jälkeen kaupunki vuokrasi sen Espoon Pursiseuralle. Ravintolatoimintaa kulttuurihistoriallisestikin arvokkaassa Matrosoffin huvilassa on harjoitettu siitä lähtien. Kaupunki peruskorjasi rakennuksen museoviraston valvonnan alaisena jälleen vuonna 2003. Huvilassa on toiminut jo toistakymmentä vuotta kesä- ja tilausravintola Villa Pentry ravintoloitsijoinaan Margareta ”Magga” Pakarinen ja Marita ”Mita” Lindholm.
Timo Alarik Pakkanen